Viime sunnuntaina se alkoi. Yskiminen ja kakominen. Emäntä luuli ensin, että joku luun pala olisi jäänyt jonnekin jumiin. Mutta ei, illan mittaan alkoi vielä niiskututtaakin, eikä ruokakaan maistunut entiseen tapaan. Makailin koko päivän ja illan ihan fleguna ja vähän väliä työnsin kuonoa emännän kainaloon, jotta sain paijausta. Illalla emäntä oli varma, tämä perron poika on saanut flunssan.

Maanantai-iltaan saakka seurailtiin tilannetta, mutta koska se vain paheni, niin mentiin iltasella kiireen vilkkaa päivystävälle eläinlääkärille. Olin kai sen verran pipinä, että unohdin kokonaan ujostella vetin mua tutkiessa. No hyvä niin, koska diagnoosi saatiin ja valitettavasti se oli Kennelyskä. Kuumekin oli noussut jo 39,4 asteeseen ja keuhkoista kuului pientä rahinaa. Sain lekurilta heti kipupiikin ja antibioottikin aloitettiin injektiona. Jatkohoidoksi sain viikon antibioottikuurin ja ehdottoman kiellon tapailla koirakamuja. Tylsää tiedossa

Lisäksi rasitusta pitää välttää parin viikon ajan, jotta vältyttäisiin jälkitaudelita. Voivat kuulemma olla itse kennelyskää pahempia. Lenkit rajoittuvat vielä viikon ajan talon ympäri kävelyyn ja toivotaan että hoito tepsii.

No, nyt on meillä on siis harrastukset pannassa. Sisällä olla viime päivinä koitettu vähän pitää omaa tottista ja herkkujen etsintää, ettei nyt ihan kaikki opit unohtuisi.

Uusi harrastus, eli rallytoko on onneksi alkamassa vasta 25.11. Pitäkäähän peukkuja, että olen taas silloin täydessä iskussa